Teekkarista diplomi-insinööriksi, teekkariutta kadottamatta. Teekkarista humanistiksi? Ainakin diplomi-insinööristä fuksiksi.

Takana on noin kahdeksan vuotta enemmän tai vähemmän opiskelemista, työntekoa, mahtavia tyyppejä, oman elämän käynnistelyä ja harrastuksia. Oman alan töitä ei kuitenkaan alkukeväästä tuntunut löytyvän, joten varasuunnitelma tuntui aiheelliselta. Tampereen yliopistolle luvattiin pääsyä matematiikkaan ja tilastotieteeseen ylioppilaskirjoituksissa suoritetulla Eximialla.

Hain ja odotin. Valmistumispäivänäni kotiin oli tullut kirje hyväksynnästä.

Alkoi arvonta, ottaako paikka vastaan vai ei. Toisaalta mukavat opiskelija-alennukset, toisaalta pienempi mahdollisuus elellä mahdollisella ansiosidonnaisella, jos töitä ei heru.. no, jälkimmäinen ei lopulta ollut edes vaihtoehto. Mukavampi tehdä edes jotain (vaikkakin valtion riistorahoituksella) kuin maata sohvalla kotona ja hakata päätä seinään ja turhautua töitä etsiessään. Elektroniikka-ala Tampereella ei näytä enää yhtään niin mielekkäältä kuin neljä vuotta sitten. IT-ala sitäkin mielekkäämmältä, joten valinta oli lopulta aika selvä ja tähtäimenä vatuloida itsensä jotenkin tietojärjestelmien maisteriohjelmaan, jos koodaaminen ottaa yhtään tuulta alleen syksyllä. Varasuunnitelmana tilastotiede. Ja tietysti koko ajan silmä kovana työmarkkinoiden suuntaan, en minä yliopistolle jäämään tullut, jos sopivaa työtä löytyy.

Lähtökohdat ja odotukset opiskelulle ovat kohtalaisen hyvät ja korkealla. Nyt ainakin luulen osaavani opiskella ja tunnen itselleni sopivat tekniikat. Ennen kaikkea, rytmistä on pidettävä kiinni. Rokulipäiviin ei juuri olisi varaa, koska yhdestä päivästä lipsahtaa äkkiä yksi viikko ja siitä yksi kuukausi omien empiiristen havaintojen mukaan. Ja sitä myötä katoaa kiinnostuskin. Kuuden kuukauden virastoaikatyöskentely toiminee hyvänä pohjana rytmin pitämiselle. Tavoite on pitää noin 6-8h/arkipäivä -rytmiä yllä noin kello kahdeksan ja kuuden välimaastossa sisältäen luennot ja omat väännöt. Kuulostaa kovalta jopa itselleni, ainakin näin kirjoitettuna. Tähän en ole opiskelijana tottunut sitten lukion. Samalla tavoite on pitää tätä blogia eräänlaisena oppimispäiväkirjana uusia tutkintoja suoriteltaessa.

Katsotaan miten käy, kunpa ei tarvitsisi enää sanoa "ja jos olisin".