Syksy onkin ollut erittäin kiireinen ja tietysti kaiken muun paitsi opiskelun suhteen.

Lukeminen on siis jäänyt lähes täysin, TTPK:n pakollisia idioottitehtäviä on silti tullut tehtyä ihan vain siksi, ettei hommaa tarvitse tehdä enää koskaan uudestaan.

Kiireitähän on aiheuttanut tietysti työllistyminen, joka on samalla tipauttanut opiskelumotivaationkin aika minimiin. Javakikkuloita tuli sentään vähän asenneltua koneelle ja tutustuttua TTY:n Javalaan, mutta muuten on aika hiljaista ollut mm. harjoituksien saralla. Ehkä tässä toisen periodin aikana ehtii vielä ottamaan kiinni pakolliseen asti, vaikka oma mieli haluaisikin tehdä tuotakin Kunnolla, jos tekemään aletaan. Työtahti muuttuu perehdytysjaksosta hieman opiskelujen kannalta järkevämmäksi ja toisaalta ainakin kantakurssista on suoraa hyötyä työelämässä, joten eiköhän se tule ainakin aloiteltua.

Katsellaan, ehtiikö viikossa saamaan mitään aikaan..

Päivä numerolla 2 varsinaisesti tuolla kampuksella, toki jotain kotihommia on tullut tehtyä kuten LaKi:n palautukset kovalla kiireella eilen aamulla. Itse harjoituksissa menikin sitten kokonainen vartti, tosin eipä näissä ensimmäisissä tehtävissä vielä mitään erikoisempaa ollut. Ohjelmoijan ajattelutapaa metsästellään pikkuhiljaa askel kerrallaan ja itse pidän vuokaavioista ja niiden teosta paljon. Ainakin käsin, koneella sai tovin jos toisenkin taistella laatikoiden ja nuolien kanssa. Täytyykin etsiä jokin tähän tarkoitukseen mahdollisesti tehty koodikieli+ohjelma, sellainen olisi vallan vinkeä. Pakkohan sen on olla tehty jo..

Otin myös ensiaskeleen paikallisen tietotekniikan peruskurssin kanssa. Samaan aikaan päässä huutaa iso turhautuminen, sillä tämähän on tarkoitettu käytännössä tietotekniikkanoviiseille; parin vuoden järjestelmätukihenkilön kokemuksella lähtee jopa turhan nollista. Eikä kurssilla juurikaan käsitellä UTA:n tietojärjestelmiä, joka olisi tietysti ollut se itselle kiinnostava anti. Lisäksi kurssilla vertaisarvioidaan muiden palauttamia tehtäviä, joka ei myöskään ole itselle uutta assarinakin toimineena. Eipä silti, eiköhän tuosta saa hyvää arvosanaa 4op:n edestä kohtalaisen pienellä työllä ja samalla tulee tutkattua, josko Officeista oppisi jotain uutta ja jännää.

Tilastotieteen ensimmäinen kurssi alkoi myös tänään. Vaikuttaa työläältä ja samaan aikaan kaikki on ihanan vapaaehtoista. SPSS korvautunee Linuxille suunnatulla PSPP:lla tai vaihtoehtoisesti vietän jokusen pitkähkön illan Tieto-Pinnissä, johon myös otin ensiaskeleet vasta tänään. Tilastotiede vaikuttaa tässä vaiheessa myös äärimmäisen kiinnostavalta, täytynee vain tehdä kohtalaisen kovasti töitä sen eteen, että pääsee tuossa kärryille. Tästä osaamisesta on myös suoraa hyötyä elektroniikkataustalleni luotettavuustutkimuksessa. Ensiluennolla opiskelijoita kannustettiin mielestäni hienosti; kurssi vaatii raakaa työtä eikä sitä voi korvata matemaattisella lahjakkuudella. Luulisi jälkimmäisestä silti hieman hyötyä olevan, tosin itselläni tuollaista yliopistomatemaattista lahjakkuutta ja hahmotuskykyä ei juurikaan ole, sen huomasin viimeistään TTY:n N-ulotteisten pallojen tapauksissa. Ehkä se oma raja menee siellä perusinsinöörimatematiikan laskutoimituksissa, muutenkin olen aina ollut lahjakkaampi työstämään laskuja ja käyttämään annettuja matemaattisia työkaluja kuin oivaltamaan syvempiä matemaattisia ongelmia.

Päivän saldona 6h tehokasta kampustelua.

Ensimmäisten kurssien esittelyt ja avausluennot takana. Samalla tuli käytyä hieman juttelemassa ulkopuolisen tiedekuntatahon kanssa mahdollisista opinnoista ja säädöistä. Siis, kun lopulta löysin tiedekunnan. Ihme sokkelo tuo kompleksi omatoimisella tarkastelulla ilman aiempaa kokemusta. Alakuppila on ollut tuttu vain käsitteenä ja tuli sekin löydyttyään testattua. Ei ainakaan mainettaan huonompi paikka, hieno miljöö ihanmihinvaan.

Opiskelusta ja opinnoista jäi nyt ensimmäisenä mieleen noin kaksi sanaa merkityksineen: Motivaatio ja Työ. Eipä sinänsä yllätä, onneksi peruskurssit eivät sisällä kovasti ulkoluettavaa ylimitoitetuista kirjallisista teoksista, vaikka niiden lukua oheislukemistoina suositellaankin. Ohjelmoinnin parissa työsarkaa on edessä sitten sitäkin enemmän..

Tämän päivän kursseille on myös ihan hyvät lähtökohdat aiempien suoritusten perusteella, joten eiköhän näistä selvitä, kunhan pitää hyvän rytmin päällä. Toisin sanoen, motivaatio tehdä töitä on ainakin toistaiseksi kunnossa ja tätä voi ruokkia lähinnä sopivilla onnistumisen elämyksillä. Ja niitähän pitäisi koodaushommissa olla tarjolla, eikö niin?

Tuo humaanimpi lähestymistapa tekniikkaan tuli heti tänään vastaan avokämmenen lailla, kun luennoija suorin sanoin kritisoi asioiden kehittämistä tekniikan ehdoilla. OK, onhan siinä tietyt ongelmakohtansa, mutta jos uusia teknologioita ei edes kokeilla "koska se muuttaa elämämme radikaalisti", ei tekniikkakaan kehity ja samalla voisimme vieläkin elää sitä parasta mahdollista 50-luvun meininkiä puhelimen ja Postin varassa. Oma mielipiteeni uusille teknologioille on se, että kaikelle tarpeelliselle on tarpeensa ja paikkansa; kun uusia, tällä hetkellä täysin kuvittelun ulottumattomissa olevat teknologiat kehittyvät ja tulevat käyttöön, niiden pitääkin kehittää tarve tulla käytetyksi. Esimerkiksi voidaan ottaa tuosta läheltä perinteinen matkapuhelin tai vaikkapa televisio aikoinaan.

Viikon opiskelut olivatkin käytännössä siinä. LaKi lähti hieman turhan perusteista liikkeelle (niinkuin sen pitikin) ja toisaalta huomisen kalvot eivät sen pahemmilta näyttäneet vielä. Perinteinen syysflunssakin yrittää kovasti kolkutella, joten eiköhän ole parempi ottaa pari päivää rauhassa viikonlopun keikkahommia ja ensi viikon hieman ryhdikkäämpää työmäärää varten.

Päivän saldo noin 4 tuntia.

Testimoodi TM.

Kiitämme: 
uutta ja viihtyisää opiskeluympäristöä ja sen sijaintia
uusia juttuja
innostusta koodata ja kehittää toimivia ympäristöjä
humaania lähestymistapaa
kuutta viikkoa tunnissa
viikkoa 42

Moitimme: 
teknologian kehityksen jarruttamista humaanin lähestymistavan kautta;)
Amican tuplapiimän lisätaksaa

Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että kokopäiväinen Täysiä-opiskelu aloitellaan siis huomenna ensimmäinen päivä syyskuuta. On siis ehkä aika ottaa kalenteri aidosti esiin, ja ilmoittautua kursseille, jotka sitä vaativat ja samalla tarkistella sopivia harkka-aikoja.

Harkat sopivat "perinteiseen tyyliin" kalenteriin eli olo on kuin rokkifestareilla. Kaikkea kivaa on tarjolla, mutta ehdit tai jaksat vain pieneen osaan kaikesta. Luennoilla olisi vähintään jalo tarkoitus käydä istumassa ja vähintään katsomassa tarjolla olevia asioita omaa oppimista varten, mutta kokemus on osoittanut harjoitukset paljon tehokkaammiksi oppimisen kannalta ja siksi myös ykkösprioriteetilla kulkeviksi.

Ilmoittautumishärpättimet ja -tottumukset ovat kohtalaisen erikoisia, kun on tottunut toisenlaisiin vastaaviin. Samoin TTY:lla tottui siihen, että kursseille pitää (nykyään) aina ilmoittautua ja tämäkin tapahtuu hyvissä ajoin ennen periodin alkua. Lähes kaikille kursseille pääsi myös sisään aina. Yksi asia kaikissa järjestelmissä hämmentää silti; vaikka tunnistautumiseen käytetään peruspalvelutunnusta, miksi opiskelijan tiedot kysellään aina erikseen? Ei sillä, että tämä rasittaisi kovasti ihmistä, mutta hieman oudolta ja ylivarmistetulta tuntuu.. No, joka tapauksessa lähestymistapa kaikkeen tuntuu Pohjoisella Yliopistolla kovin paljon humaanimmalta kuin Hervannassa, mikä taas ei yllätä yhtään. Eipä silti, koska kuitenkin tein virheen ilmoittautumisissa, sitä ei pääse korjaamaan ottamatta yhteyttä kolmanteen osapuoleen. Se siitä humaaniudesta.

Ilmoittautumissession jälkeen kalenteri näyttää ihan siedettävältä. Tosin oman opiskelun määrähän se on, mikä ihmistä rasittaa, ei niinkään ohjatut menot. Nehän ovat vain hyvä syy olla olematta nenä läppärin ja kaffemukin ääressä :) Perjantai näyttäisi vielä jopa vapaapäivältä, petollista.

Edellisen postauksen kursseja lisäilty kalenteriin. Yllätykseksi pahempia päällekkäisyyksiä ei vielä ole tiedossa! Tietty, kun töiden loppuminen ja opiskelun alkaminen uudestaan alkaa olla päivä päivältä lähempänä, tulee etsittyä entistä enemmän työpaikkamahdollisuuksia ja laitettua hakemuksia. Vielä ei ole tärpännyt, parhaat osa-aikaduuniehdokkaatkin ovat nähtävästi menneet ohi suun. Harmi sinänsä.

Eipä silti, harrastuksekseenhan tätä opiskelua olisikin tarkoitus tehdä, vaikka tahti näyttääkin näin suunnittelusta kuluneen pienen ajan jälkeen aika huimalta. Toisaalta, jos töitä ei ole, sitten opiskellaan täysillä. Jos töitä on, opiskellaan niin paljon kuin jaksamista riittää.