Lukeminen on siis jäänyt lähes täysin, TTPK:n pakollisia idioottitehtäviä on silti tullut tehtyä ihan vain siksi, ettei hommaa tarvitse tehdä enää koskaan uudestaan.

Kiireitähän on aiheuttanut tietysti työllistyminen, joka on samalla tipauttanut opiskelumotivaationkin aika minimiin. Javakikkuloita tuli sentään vähän asenneltua koneelle ja tutustuttua TTY:n Javalaan, mutta muuten on aika hiljaista ollut mm. harjoituksien saralla. Ehkä tässä toisen periodin aikana ehtii vielä ottamaan kiinni pakolliseen asti, vaikka oma mieli haluaisikin tehdä tuotakin Kunnolla, jos tekemään aletaan. Työtahti muuttuu perehdytysjaksosta hieman opiskelujen kannalta järkevämmäksi ja toisaalta ainakin kantakurssista on suoraa hyötyä työelämässä, joten eiköhän se tule ainakin aloiteltua.

Katsellaan, ehtiikö viikossa saamaan mitään aikaan..

Otin myös ensiaskeleen paikallisen tietotekniikan peruskurssin kanssa. Samaan aikaan päässä huutaa iso turhautuminen, sillä tämähän on tarkoitettu käytännössä tietotekniikkanoviiseille; parin vuoden järjestelmätukihenkilön kokemuksella lähtee jopa turhan nollista. Eikä kurssilla juurikaan käsitellä UTA:n tietojärjestelmiä, joka olisi tietysti ollut se itselle kiinnostava anti. Lisäksi kurssilla vertaisarvioidaan muiden palauttamia tehtäviä, joka ei myöskään ole itselle uutta assarinakin toimineena. Eipä silti, eiköhän tuosta saa hyvää arvosanaa 4op:n edestä kohtalaisen pienellä työllä ja samalla tulee tutkattua, josko Officeista oppisi jotain uutta ja jännää.

Tilastotieteen ensimmäinen kurssi alkoi myös tänään. Vaikuttaa työläältä ja samaan aikaan kaikki on ihanan vapaaehtoista. SPSS korvautunee Linuxille suunnatulla PSPP:lla tai vaihtoehtoisesti vietän jokusen pitkähkön illan Tieto-Pinnissä, johon myös otin ensiaskeleet vasta tänään. Tilastotiede vaikuttaa tässä vaiheessa myös äärimmäisen kiinnostavalta, täytynee vain tehdä kohtalaisen kovasti töitä sen eteen, että pääsee tuossa kärryille. Tästä osaamisesta on myös suoraa hyötyä elektroniikkataustalleni luotettavuustutkimuksessa. Ensiluennolla opiskelijoita kannustettiin mielestäni hienosti; kurssi vaatii raakaa työtä eikä sitä voi korvata matemaattisella lahjakkuudella. Luulisi jälkimmäisestä silti hieman hyötyä olevan, tosin itselläni tuollaista yliopistomatemaattista lahjakkuutta ja hahmotuskykyä ei juurikaan ole, sen huomasin viimeistään TTY:n N-ulotteisten pallojen tapauksissa. Ehkä se oma raja menee siellä perusinsinöörimatematiikan laskutoimituksissa, muutenkin olen aina ollut lahjakkaampi työstämään laskuja ja käyttämään annettuja matemaattisia työkaluja kuin oivaltamaan syvempiä matemaattisia ongelmia.

Päivän saldona 6h tehokasta kampustelua.

Opiskelusta ja opinnoista jäi nyt ensimmäisenä mieleen noin kaksi sanaa merkityksineen: Motivaatio ja Työ. Eipä sinänsä yllätä, onneksi peruskurssit eivät sisällä kovasti ulkoluettavaa ylimitoitetuista kirjallisista teoksista, vaikka niiden lukua oheislukemistoina suositellaankin. Ohjelmoinnin parissa työsarkaa on edessä sitten sitäkin enemmän..

Tämän päivän kursseille on myös ihan hyvät lähtökohdat aiempien suoritusten perusteella, joten eiköhän näistä selvitä, kunhan pitää hyvän rytmin päällä. Toisin sanoen, motivaatio tehdä töitä on ainakin toistaiseksi kunnossa ja tätä voi ruokkia lähinnä sopivilla onnistumisen elämyksillä. Ja niitähän pitäisi koodaushommissa olla tarjolla, eikö niin?

Tuo humaanimpi lähestymistapa tekniikkaan tuli heti tänään vastaan avokämmenen lailla, kun luennoija suorin sanoin kritisoi asioiden kehittämistä tekniikan ehdoilla. OK, onhan siinä tietyt ongelmakohtansa, mutta jos uusia teknologioita ei edes kokeilla "koska se muuttaa elämämme radikaalisti", ei tekniikkakaan kehity ja samalla voisimme vieläkin elää sitä parasta mahdollista 50-luvun meininkiä puhelimen ja Postin varassa. Oma mielipiteeni uusille teknologioille on se, että kaikelle tarpeelliselle on tarpeensa ja paikkansa; kun uusia, tällä hetkellä täysin kuvittelun ulottumattomissa olevat teknologiat kehittyvät ja tulevat käyttöön, niiden pitääkin kehittää tarve tulla käytetyksi. Esimerkiksi voidaan ottaa tuosta läheltä perinteinen matkapuhelin tai vaikkapa televisio aikoinaan.

Viikon opiskelut olivatkin käytännössä siinä. LaKi lähti hieman turhan perusteista liikkeelle (niinkuin sen pitikin) ja toisaalta huomisen kalvot eivät sen pahemmilta näyttäneet vielä. Perinteinen syysflunssakin yrittää kovasti kolkutella, joten eiköhän ole parempi ottaa pari päivää rauhassa viikonlopun keikkahommia ja ensi viikon hieman ryhdikkäämpää työmäärää varten.

Päivän saldo noin 4 tuntia.

Testimoodi TM.

Kiitämme: 
uutta ja viihtyisää opiskeluympäristöä ja sen sijaintia
uusia juttuja
innostusta koodata ja kehittää toimivia ympäristöjä
humaania lähestymistapaa
kuutta viikkoa tunnissa
viikkoa 42

Moitimme: 
teknologian kehityksen jarruttamista humaanin lähestymistavan kautta;)
Amican tuplapiimän lisätaksaa

Harkat sopivat "perinteiseen tyyliin" kalenteriin eli olo on kuin rokkifestareilla. Kaikkea kivaa on tarjolla, mutta ehdit tai jaksat vain pieneen osaan kaikesta. Luennoilla olisi vähintään jalo tarkoitus käydä istumassa ja vähintään katsomassa tarjolla olevia asioita omaa oppimista varten, mutta kokemus on osoittanut harjoitukset paljon tehokkaammiksi oppimisen kannalta ja siksi myös ykkösprioriteetilla kulkeviksi.

Ilmoittautumishärpättimet ja -tottumukset ovat kohtalaisen erikoisia, kun on tottunut toisenlaisiin vastaaviin. Samoin TTY:lla tottui siihen, että kursseille pitää (nykyään) aina ilmoittautua ja tämäkin tapahtuu hyvissä ajoin ennen periodin alkua. Lähes kaikille kursseille pääsi myös sisään aina. Yksi asia kaikissa järjestelmissä hämmentää silti; vaikka tunnistautumiseen käytetään peruspalvelutunnusta, miksi opiskelijan tiedot kysellään aina erikseen? Ei sillä, että tämä rasittaisi kovasti ihmistä, mutta hieman oudolta ja ylivarmistetulta tuntuu.. No, joka tapauksessa lähestymistapa kaikkeen tuntuu Pohjoisella Yliopistolla kovin paljon humaanimmalta kuin Hervannassa, mikä taas ei yllätä yhtään. Eipä silti, koska kuitenkin tein virheen ilmoittautumisissa, sitä ei pääse korjaamaan ottamatta yhteyttä kolmanteen osapuoleen. Se siitä humaaniudesta.

Ilmoittautumissession jälkeen kalenteri näyttää ihan siedettävältä. Tosin oman opiskelun määrähän se on, mikä ihmistä rasittaa, ei niinkään ohjatut menot. Nehän ovat vain hyvä syy olla olematta nenä läppärin ja kaffemukin ääressä :) Perjantai näyttäisi vielä jopa vapaapäivältä, petollista.

Eipä silti, harrastuksekseenhan tätä opiskelua olisikin tarkoitus tehdä, vaikka tahti näyttääkin näin suunnittelusta kuluneen pienen ajan jälkeen aika huimalta. Toisaalta, jos töitä ei ole, sitten opiskellaan täysillä. Jos töitä on, opiskellaan niin paljon kuin jaksamista riittää.

Opintosuunnitelman suunnitelma syksylle näyttää tällä hetkellä siis seuraavalta:

TKOPY4 Tietotekniikan peruskurssi, 3 op I
TILTP1 Tilastotieteen johdantokurssi, 7 op I
TKOPP1 Lausekielinen ohjelmointi, 9 op I-II
VTEKP2 Johdatus vuorovaikutteiseen teknologiaan, 4 op I-II
TKOPA205 Johdatus www-tekniikoihin 4 op I-II
TKOPP3 Tietokantojen perusteet, 4 op II
VTEKA15 Käyttöliittymien perusteet, 5 op II
TILTP2 Tilastollisten menetelmien perusteet I, 9 op II-III

Ensimmäiselle syksylle tuuppaisi siis noin 45 opintopistettä, joka siis vastaa kertoimella 1,68 noin 26 opintoviikkoa eli puolen vuoden täysipainoista opiskelua. Tosin peruskurssien suorituspistemäärissähän on aina vähän ilmaa, eikö totta? Eiköhän pidetä tätä pistemäärää joka tapauksessa teoreettisena maksimina syksyn toiminteille pl. opintojen suunnittelut ja orientoinnit.

Sitten eilisen on tullut vilkuiltua enemmänkin mahdollisia kursseja. Vaikka tietojenkäsittely ja IT-alan tutkinto onkin ykköskohteena, yritän silti aloittaa koodaamisen kohtalaisen varovasti ja suorittelen tilastotiedettä; erityisesti tilastotieteen laatu- ja luotettavuusanalyysi- sekä signaalinkäsittelysovellukset kiinnostavat. Ja tietysti pohjilta, vaikka ne aivan perusteet onkin jo opittu, toisaalta myös unohdettu. Koodaajaksi en halua työllistyä, mutta määrittely ja projektinhallinta vaatinevat oikeissa töissä osaamista siitäkin. Toisaalta siitä on enemmän kuin paljon hyötyä myös elektroniikan saralla.

Kurssilistan pohja ensimmäiselle vuodelle näyttäisi täyttyvän suhteellisen mukavasti tietojenkäsittelyn ja tilastotieteen kursseista. Tietojenkäsittelyn laitos tarjoaa myös valmista lukujärjestyspohjaa, mikä tietty osaltaan helpottaa ainakin suunnittelua. Opintoneuvojiin/ohjaajiin pitäisi kuitenkin olla yhteydessä DI-tutkinnon kurssien hyväksyttämisessä sekä vinkeissä siihen, miten tietojärjestelmien maisteriohjelmaan kannattaisi yrittää hakeutua, koska lähtökohtaisesti se kiinnostaa perustietojensa perusteella kaikkein eniten.

Oman ongelmansa kurssien suunnittelussa tuottaa tietysti se, että jonkinlainen työpaikka opintojen ohessa olisi enemmän kuin kiva. Toisaalta Kela armahtanee vielä 10 opintotukikuukaudella, joten työttömän opiskelijankin arki on mahdollinen. Ja vaatimuksista ei tietenkään ole minkäänlaista havaintoa vielä tässä vaiheessa; vastaako 60op vuodessa TTY:n vaatimuksia vai ei? Useita päällekkäisiä kursseja tullee joka tapauksessa suhteellisen paljon, ja monet niistä oletettavasti tukevat toisiaan. Kunhan vain pitää perusteiden tärkeyden mielessä.

Alustavaa suunnitelmaa syksylle:

I Periodi alkanee kohtalaisen kevyesti tietojenkäsittelyyn ja tilastotieteeseen tutustumalla. Listalla olisi tällä hetkellä

TKOPY4 Tietotekniikan peruskurssi, 3 op I
TKOPP1 Lausekielinen ohjelmointi, 9 op I,II
VTEKP2 Johdatus vuorovaikutteiseen teknologiaan, 4 op I,II
TILTP1 Tilastotieteen johdantokurssi, 7 op I

Yhteensä 23op, joskin osa näistä jatkuu toisellekin periodille. Toisella periodilla lisäksi

TKOPP3 Tietokantojen perusteet, 4 op II
VTEKA15 Käyttöliittymien perusteet, 5 op II
TILTP2 Tilastollisten menetelmien perusteet I, 9 op II-III

Yhteensä 18op. Syksyn saldoksi kolmannelle periodille jatkumatonta kurssia huomioimatta kunnianhimoiset 41op.

Tästä huomaisi ainakin sen, että pakolliset orientoitumiset ja opintojen ohjatut suunnittelut yms. jäävät pois. Miksikö? Näillä näkymin töiden takia, sillä parin ylimääräisen vapaapäivän ottaminen työrupeaman lopulle voi olla kohtalaisen mahdoton tehtävä, tämä jää nähtäväksi.. joka tapauksessa osa orientaatiosta alkaa samana päivänä, kun allekirjoittanut kumartelee todistusta rehtorin käsistä ja jatkaa Juhlien muodossa Teekkarisaunalla "muutaman" lähimmän ystävänsä kanssa.. Siitä onkin Wappuun tovi, jolloin voi (lue: ehtii) suoda itselleen seuraavan juhlahetken ;)

Ah, muistinpa juuri parhaan jutun ikinä: opintojen suunnittelun! Toinen paras juttu on tietysti Whose Line Is It Anyway :)

Takana on noin kahdeksan vuotta enemmän tai vähemmän opiskelemista, työntekoa, mahtavia tyyppejä, oman elämän käynnistelyä ja harrastuksia. Oman alan töitä ei kuitenkaan alkukeväästä tuntunut löytyvän, joten varasuunnitelma tuntui aiheelliselta. Tampereen yliopistolle luvattiin pääsyä matematiikkaan ja tilastotieteeseen ylioppilaskirjoituksissa suoritetulla Eximialla.

Hain ja odotin. Valmistumispäivänäni kotiin oli tullut kirje hyväksynnästä.

Alkoi arvonta, ottaako paikka vastaan vai ei. Toisaalta mukavat opiskelija-alennukset, toisaalta pienempi mahdollisuus elellä mahdollisella ansiosidonnaisella, jos töitä ei heru.. no, jälkimmäinen ei lopulta ollut edes vaihtoehto. Mukavampi tehdä edes jotain (vaikkakin valtion riistorahoituksella) kuin maata sohvalla kotona ja hakata päätä seinään ja turhautua töitä etsiessään. Elektroniikka-ala Tampereella ei näytä enää yhtään niin mielekkäältä kuin neljä vuotta sitten. IT-ala sitäkin mielekkäämmältä, joten valinta oli lopulta aika selvä ja tähtäimenä vatuloida itsensä jotenkin tietojärjestelmien maisteriohjelmaan, jos koodaaminen ottaa yhtään tuulta alleen syksyllä. Varasuunnitelmana tilastotiede. Ja tietysti koko ajan silmä kovana työmarkkinoiden suuntaan, en minä yliopistolle jäämään tullut, jos sopivaa työtä löytyy.

Lähtökohdat ja odotukset opiskelulle ovat kohtalaisen hyvät ja korkealla. Nyt ainakin luulen osaavani opiskella ja tunnen itselleni sopivat tekniikat. Ennen kaikkea, rytmistä on pidettävä kiinni. Rokulipäiviin ei juuri olisi varaa, koska yhdestä päivästä lipsahtaa äkkiä yksi viikko ja siitä yksi kuukausi omien empiiristen havaintojen mukaan. Ja sitä myötä katoaa kiinnostuskin. Kuuden kuukauden virastoaikatyöskentely toiminee hyvänä pohjana rytmin pitämiselle. Tavoite on pitää noin 6-8h/arkipäivä -rytmiä yllä noin kello kahdeksan ja kuuden välimaastossa sisältäen luennot ja omat väännöt. Kuulostaa kovalta jopa itselleni, ainakin näin kirjoitettuna. Tähän en ole opiskelijana tottunut sitten lukion. Samalla tavoite on pitää tätä blogia eräänlaisena oppimispäiväkirjana uusia tutkintoja suoriteltaessa.

Katsotaan miten käy, kunpa ei tarvitsisi enää sanoa "ja jos olisin".